Kysymyksiä ja näkökulmia

Fimean tutkimusprojektissa biologisten lääkkeiden käyttöönotosta ja käytöstä Suomessa on haastateltu lääkäreitä ja sairaala-apteekkien edustajia. Yhtenä aihealueena haastatteluissa käsiteltiin biosimilaareja.

Alla olevat biosimilaareihin liittyvät näkökulmat peilaavat yleistä keskustelua epävarmuustekijöistä, joita biosimilaareihin on liitetty. Jokaisen kappaleen loppuun on lisätty Fimean asiantuntijoiden näkökulma.

Biosimilaarien vaihtokelpoisuus

Vastaukset kysymykseen biosimilaarien vaihtokelpoisuudesta herättivät erilaisia ajatuksia. Osa piti biosimilaareja vaihtokelpoisina. Osa puolestaan totesi, ettei heillä ole varmaa tietoa tai mielipidettä. Tietyt kliiniset tilanteet koettiin ongelmallisiksi. Osa pohti biosimilaari-käsitteeseen sisältyvää viestiä ”samankaltainen”, mutta ei samanlainen, kun puhutaan alkuperäisen lääkkeen ja biosimilaarin vertailtavuudesta toisiinsa.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Samankaltaisuuden osoittaminen liittyy kaikkien biologisten lääkkeiden uusiin versioihin, joita syntyy esimerkiksi tuotantoprosessin muutoksien seurauksena. Samankaltaisuus- eli vertailukelpoisuustutkimuksilla osoitetaan, etteivät vaikuttavan aineen eri versiot poikkea laadun, tehon tai turvallisuuden suhteen toisistaan. Samankaltaisuuden osoittamisesta on siten vuosikymmenien kokemus.

Lääkevalvonnan näkemys on, että biosimilaari sisältää alkuperäislääkkeen vaikuttavan aineen uuden version, jonka samankaltaisuus on laajoissa kokeissa osoitettu. Biosimilaari on siis periaatteessa vaihtokelpoinen. Vaihtokelpoisuus on syytä arvioida kunkin biosimilaarin osalta erikseen, koska vaihtoon voi liittyä lääkkeestä, lääkkeen antolaitteesta ja potilaasta johtuvia erityiskysymyksiä. Apteekissa tapahtuva lääkevaihto ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista biosimilaarien ja alkuperäislääkkeiden välillä.

Ekstrapoloitu teho

Biosimilaarin tutkiminen yhdessä indikaatiossa ja käytön laajentaminen kaikkiin muihin alkuperäislääkkeelle hyväksyttyihin indikaatioihin tämän perusteella herätti ihmetystä. Käytön laajentaminen ryhmiin, joissa ei ole yhtään tutkimusta biosimilaarilla, heikensi mielikuvaa tiukasta testaamisesta ja laadunhallinnasta. Myös tutkimusten laajuus ja potilasmäärä mietityttivät.

Testaamisen idea herkimmässä indikaatiossa ymmärrettiin, mutta samalla pohdittiin, voidaanko olettaa sen toimivan samalla lailla muissakin tilanteissa, kun kaikkia vaikutusmekanismeja ei tunneta ja pienetkin erot molekyylin rakenteessa voivat teoriassa vaikuttaa sen sitoutumiseen reseptoriinsa.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Lääkkeen eri käyttöaiheiden patogeneesi on yleensä erilainen. Sen sijaan on poikkeuksellista, että lääkkeen vaikutusmekanismi reseptoritasolla olisi erilainen. Kun on osoitettu, että lääkkeen kohde on eri indikaatioissa sama ja lääkkeen sitoutuminen tähän kohteeseen on samankaltaista sekä teho ja turvallisuus on osoitettu samankaltaiseksi yhdessä käyttöaiheessa, niin ei ole syytä olettaa biosimilaarin ja alkuperäislääkkeen poikkeavan toisistaan muissakaan käyttöaiheissa.

Immunogeenisuusriskit

Haastatteluissa tuotiin esille, että immunogeenisuusriskejä ei vielä tunneta tarpeeksi. Tämä korostui erityisesti sellaisissa kliinisissä tilanteissa, joihin liittyy jotain erityistä kuten esimerkiksi vaikeutta löytää sopiva biologinen lääke ylipäänsä tai tietyissä yleistiloissa. Immunogeenisuusriskien arviointiin kaivataan lisää tutkimustietoa.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Biosimilaarin ja alkuperäislääkkeen immunogeenisuutta vertaillaan kliinisten tutkimusten yhteydessä. Biosimilaari ei voi saada myyntilupaa, jos se on alkuperäislääkettä immunogeenisempi. Harvinaiset immunologiset komplikaatiot tulevat esiin myyntiluvan jälkeisessä seurannassa. Samanlainen riski liittyy alkuperäislääkkeen valmistusprosessin tai lääkemuodon muutoksiin, vaikka silloin ei yleensä immunologisia selvityksiä vaaditakaan.

Turvallisuusseuranta

Turvallisuusseurantaan liittyvät kysymykset olivat haastatteluissa kiinteästi yhteydessä biosimilaarien laatuun. Uhkakuvana nähtiin, että biosimilaari ei olekaan sitä mitä on luvattu. Turvallisuuteen liittyen mietittiin biosimilaarien valmistusta. Lääkkeiden valmistamista missä tahansa ja kenen toimesta tahansa sekä rajua tuotteiden markkinointia hintoihin vedoten pidettiin riskinä.

Tiettyihin kliinisiin tilanteisiin liittyen nähtiin huolta biosimilaarien käytettävyydestä alkuperäisiin nähden. Pelko siitä, että biosimilaari ei käyttäydy samalla lailla kuin alkuperäislääke, aiheuttaa lääkkeen käyttöönotossa varovaisuutta ja vaatii seurantaa.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Biosimilaarilääkkeen vaatimukset ovat samat kuin millä tahansa biologisella lääkkeellä. Lääkkeiden valmistusta, biosimilaarit mukaan lukien, valvotaan tarkastuksilla. Ennen viranomaistarkastusta ei voida aloittaa lääkkeen valmistusta. Useimmat suuret alkuperäislääkevalmistajat kehittävät myös biosimilaarilääkkeitä.

Laatuongelmat

Laatuun liittyvät ongelmat olivat keskeinen huoli, joka biosimilaareihin haastatteluissa liitettiin. Osa katsoi, että myyntilupaprosessin läpikäyminen ja viranomaisen toimet laadun valvomiseksi riittävät takaamaan tuotteen laadun. Laadunvalvonta ja siihen liittyvä vastuu nähtiin kuuluvaksi viranomaiselle, ja viranomaistoimintaan yleisellä tasolla luotettiin. Osa koki, että tarvitsisi lisää tietoa laadunvalvonnan prosesseista sekä tutkimuksellisesti osoitettua näyttöä tehosta ja haitoista myös omaa arviointia varten.

Haastatteluissa otettiin esille, että biosimilaaritkaan eivät ole ihan ilmaisia ja tämänkin vuoksi niiltä on edellytettävä hyvää laatua. Jäljitettävyyttä pidettiin tärkeänä. Pohdittiin, miten tuotteiden riittävä tasalaatuisuus varmistetaan, jos moni taho valmistaa biosimilaareja ja markkinoille tulee lukuisia valmisteita samaan tapaan kuin rinnakkaislääkkeiden kohdalla.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Tieto kunkin biosimilaarivalmisteen kehityksestä ennen ja jälkeen myyntiluvan myöntämisen on saatavilla Euroopan lääkeviraston verkkosivuilta (find medicine – human medicines – haku kauppanimellä – assessment history).

Biosimilaarit täyttävät kaikki biologisten lääkkeiden laatuvaatimukset, mukaan lukien valmistuseräkohtainen kontrolli (tasalaatuisuus). Jäljitettävyys turvataan samalla tavalla kuin muillakin biologisilla lääkkeillä eli lääkkeen haittavaikutusilmoituksissa annetaan tuotteen kauppanimi ja eränumero.

Kokemusperäisen tiedon puute

Haastatteluissa kuvattiin, että vasta kokemusperäinen tieto lopullisesti kertoo kliinikoille, miten biosimilaarit toimivat ja miten teho, turvallisuus sekä vaihtokelpoisuus näyttäytyvät suhteessa alkuperäisiin. Kokemusperäiselle tiedolle on paljon tarvetta ja käyttökokemuksia vaihdetaan kliinikoiden kesken. Myös tutkimustietoa sekä perustietoa biosimilaareista kaivataan nykyistä enemmän.

Biosimilaarin käyttöönottoon liittyy varovaisuutta ja tarvetta seurata tilannetta tarkoin, niin yleisellä tasolla kuin kliinisesti potilaan kohdalla. Tällä hetkellä eletään murrosvaihetta. Arveltiin, että biosimilaarien käyttö tulee arkipäiväistymään, jos epävarmuustekijöistä saadaan lisää luotettavaa tietoa ja kun käyttökokemuksia alkaa kertyä.

Lääkevalvonnan näkökulma:

Varovaisuus ja potilaiden seuranta on aina paikallaan, varsinkin uusien lääkkeiden kohdalla. Useimmista nykyisistä biosimilaareista on jo vuosien käyttökokemus. Niillä ei ole raportoitu sellaisia haittoja, joita ei tiedetä olevan niiden alkuperäislääkkeillä.

Tietoa biosimilaareista on saatavilla monesta lähteestä. Potilasta hoitavan lääkärin on tärkeää muistaa lähdekritiikki.