Ikääntyessä itsehoitolääkkeiden käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota
Iän myötä pitkäaikaissairaudet ja usean lääkkeen samanaikainen käyttö yleistyvät. Monet käyttävät reseptilääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeitä, esimerkiksi kipu- ja kuumelääkkeitä tai allergialääkkeitä. Tämän seurauksena sekä lääkkeiden haittavaikutusten että yhteisvaikutusten riskit kasvavat.
Ikääntyessä itsehoitolääkkeiden käyttöön tuleekin kiinnittää erityistä huomiota, sillä aiemmin käyttöön sopinut itsehoitolääke ei enää elimistön vanhenemismuutoksista tai muusta käytössä olevasta lääkehoidosta johtuen välttämättä sovikaan. Tämän vuoksi itsehoitolääkkeen käyttö vaatii aina harkintaa, tietoa ja ammattilaisten tukea. On tärkeää muistaa, että itsehoitolääkkeet on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen ja tilapäiseen käyttöön.
Varmista itsehoitolääkkeen sopivuus
Iän myötä elimistön toiminta muuttuu. Esimerkiksi munuaisten toiminta heikkenee, minkä vuoksi useiden lääkkeiden annostus on mietittävä iäkkäillä tarkkaan. Munuaisten vajaatoiminta voi lisätä myös itsehoitolääkkeiden, kuten kipu- ja kuumelääkkeiden (esim. ibuprofeeni) ja allergialääkkeiden (esim. setiritsiini) haittoja ja kerryttää lääkeainetta elimistöön. Munuaisten vajaatoiminta hidastaa näiden lääkkeiden poistumista elimistöstä, ja niiden annosta on iäkkäillä usein pienennettävä. Näissä tilanteissa on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa muista vaihtoehdoista, jotka olisivat turvallisempia ja huomioisivat muut käytössä olevat lääkkeet.
Yllättävä sudenkuoppa itsehoitolääkkeiden kohdalla voivat olla myös päällekkäiset lääkehoidot.
Yllättävä sudenkuoppa itsehoitolääkkeiden kohdalla voivat olla myös päällekkäiset lääkehoidot. Itsehoitolääkkeenä oleva kipu- ja kuumelääke voi olla lääkkeen käyttäjällä reseptilääkkeenä eri kauppanimellä, jolloin lääkkeen käyttäjä ei huomaa, että kyseessä on sama lääkeaine. Tällöin annos voi muodostua liian suureksi ja lääkkeen haitat ylittävät siitä saatavat hyödyt. Esimerkiksi kipu- ja kuumelääkkeenä käytettävän parasetamolin käyttö on turvallista oikealla annoksella, mutta yliannostuksen ja maksavaurion riski kasvaa, jos useampi käytössä oleva valmiste sisältää samaa lääkeainetta. Tämän vuoksi onkin tärkeää varmistaa, sisältävätkö muut käytössä olevat lääkkeet parasetamolia.
Itsehoitolääkkeenä on saatavana myös muita kipu- ja kuumelääkkeitä, joita on käytettävä iäkkäillä varoen, etenkin sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla. Nämä lääkkeet, kuten ibuprofeeni, voivat muun muassa lisätä verenvuotoriskiä, varsinkin yhdessä verenohennuslääkkeiden kanssa käytettynä. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää myös munuaisten toimintaa, lisätä nesteen kertymistä ja vähentää verenpainelääkkeiden tehoa. Siten ”tavalliseksi” mielletty itsehoitolääke voikin pahimmillaan horjuttaa koko hoitotasapainoa.
Turvallinen lääkehoito ei synny itsestään
Lääkkeiden turvallinen käyttö ei synny sattumalta, vaan vaatii lääkkeen käyttäjän ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteispeliä. Lääkkeen käyttäjällä itsellään on tärkeä rooli itsehoitolääkkeiden turvallisen käytön varmistamisessa, sillä ilman heidän aktiivisuuttaan päällekkäiset lääkehoidot, yhteisvaikutukset tai haittavaikutukset voivat jäädä piiloon. Turvallinen lääkehoito alkaa teoista, joten aina apteekissa asioidessa kannattaa ottaa puheeksi itsehoitolääkkeen sopivuus muun lääkityksen ja turvallisen annoksen kannalta.
Keskustelua itsehoitolääkkeen sopivuudesta muun lääkityksen kanssa tukee myös ajantasainen lääkityslista, joka kannattaa pitää aina mukana. Lääkityslistaan kirjataan kaikki käytössä olevat reseptilääkkeet, itsehoitolääkkeet, ravintolisät, rohdosvalmisteet ja luontaistuotteet. Listan avulla hoitavan lääkärin ja apteekin henkilökunnan on mahdollista arvioida lääkehoitoa kokonaisuutena, ehkäistä päällekkäisiä lääkityksiä ja yhteisvaikutuksia sekä neuvoa itsehoitolääkkeiden turvallisessa käytössä.
Anniina Kössi
tutkija
Jasmin Paulamäki
tutkimusasiantuntija
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea