Lääkevaihto
Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön huhtikuussa 2003. Fimea laatii neljännesvuosittain luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Apteekeilla on tietyin edellytyksin velvollisuus vaihtaa lääkemääräyksellä määrätty lääkevalmiste halvimpaan tai siitä hinnaltaan vähän poikkeavaan, yleisesti saatavilla olevaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen.
Vaihtoa ei kuitenkaan saa tehdä, jos lääkkeen määrääjä on kieltänyt vaihdon lääketieteellisellä tai hoidollisella perusteella tekemällä kiellosta merkinnän lääkemääräykseen tai jos lääkkeen ostaja kieltää vaihdon (Lääkelaki 395/1987). Lääkkeen ostajalla on lisäksi aina halutessaan oikeus saada toimitushetkellä hänelle tosiasiallisesti halvin vaihtokelpoinen lääkevalmiste, jollei lääkkeen määrääjä ole kieltänyt vaihtoa lääketieteellisin tai hoidollisin perustein.
Lääkevaihdon säästöpotentiaali
Vuosien 2021–2024 tilastojen perusteella lääkekustannuksissa on ollut noin 50 miljoonan euron vuosittainen ero kokonaiskustannuksissa verrattaessa toimitettuja lääkevalmisteita halvimpiin vaihtokelpoisiin valmisteisiin niiden toimitusajankohtana (kuva 1). Vuonna 2024 tämä summa nousi jo 53,5 miljoonaan euroon. Siitä noin neljäsosa johtui lääkärien hoidollisista syistä asettamista vaihtokielloista ja viidesosa potilaiden itse asettamista vaihtokielloista.
Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosina voimakkaasti. Saatavuushäiriötilanteessa lääkevalmiste pystytään useimmiten vaihtamaan apteekissa toiseen vastaavaan lääkevalmisteeseen. Saatavuushäiriöt voivat kuitenkin lisätä lääkekustannuksia, jos edullisempia valmisteita ei ole saatavilla.
Kuva 1. Kustannusero toimitetun ja edullisimman lääkkeen välillä verrattuna ostopäivän halvimpaan valmisteeseen vuosina 2021–2024. Halvimman ja toimitetun valmisteen kustannusten ero on laskettu vähentämällä lääketoimituksen kustannuksista sekä toimitusmaksu että ostopäivän halvimman vaihtokelpoisen valmisteen hinta.
Kuva 1 saavutettavassa muodossa (pdf)
Tarkasteltaessa vain lääkkeen ostohinnan ja sille määritetyn viitehinnan välistä erotusta, on ero kokonaiskustannuksissa selvästi pienempi (kuva 2), noin 25–26 miljoonaa euroa. Suurin ero kustannuksissa on tilanteissa, joissa lääkkeen määrännyt lääkäri on kieltänyt lääkevaihdon reseptimerkinnällä hoidollisin perustein (noin 12–13 miljoonaa euroa). Toiseksi suurin ero kustannuksissa on tilanteissa, joissa potilas on itse kieltänyt vaihdon eli kustannus on aiheutunut lääkkeen käyttäjälle itselleen (noin 8–9 miljoonaa euroa).
Kuva 2. Kustannusero toimitetun ja edullisimman lääkkeen välillä verrattuna viitehintaan vuosina 2021–2024. Halvimman ja toimitetun valmisteen kustannusten ero on laskettu vähentämällä lääketoimituksen kustannuksista sekä toimitusmaksu että lääkkeelle määritetty viitehinta.