Lääkkeiden velvoitevarastointi

Velvoitevarastoinnin tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus Suomessa, jos lääkkeiden tavanomainen saatavuus on estynyt toimituskatkoksista, vakavasta kriisistä tai muusta vastaavasta syystä johtuen. Lisäksi velvoitevarastoinnilla varmistetaan   terveydenhoidon kannalta elintärkeiden lääkkeiden huoltovarmuus ja tätä kautta potilasturvallisuus.  Varastointivelvoite koskee ensisijaisesti valmisteita, joilla turvataan elintärkeä lääkehoito sekä laajan yleiskirurgian ja tehohoidon toiminta.

Velvoitevarastointilaki (979/2008) määrittää varastointivelvolliset ja velvoitevarastoitavat hyödykkeet. Varastointivelvollisia ovat Suomessa toimivat lääketehtaat, lääkevalmisteiden maahantuojat, terveydenhuollon toimintayksiköt ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Velvoitevarastoitaviinhyödykkeisiin kuuluvat lääkeaineet ja lääkevalmisteet sekä lääkkeiden valmistuksessa käytettävät apu- ja lisäaineet sekä pakkausmateriaalit. Lääkkeiden velvoitevarastojen on lain mukaan sijaittava Suomessa.

Velvoitevarastoitavat lääkeaineet on määritelty velvoitevarastointiasetuksessa. Asetuksessa annetaan myös tarkempia määräyksiä varastointivelvoitteen järjestämisestä tietyissä erityistilanteissa ja määritellään perusteet, joilla varastointivelvoitteesta voidaan vapautua. Lisäksi asetuksessa säädetään velvoitevarastointikorvausten maksamisesta ja valvonnasta. Velvoitevarastointiasetuksella tarkoitetaan velvoitevarastoinnista annettua valtioneuvoston asetusta (1114/2008), sekä valtioneuvoston asetuksia (308/2012) ja (1106/2015), joilla on muutettu alkuperäisen asetuksen 1–3 §:iä.

Fimea valvoo velvoitteen toteutumista sekä vahvistaa luettelon velvoitevarastoinnin piiriin kuuluvista lääkevalmisteista. Huoltovarmuuskeskus maksaa korvauksia velvoitevarastoinnin aiheuttamista kustannuksista lääketehtaille ja lääkkeiden maahantuojille.