Turvallinen lääkehoito
Turvallinen lääkehoito
Uusi, päivitetty Turvallinen lääkehoito -opas julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusarjassa helmikuussa 2021. Opas päivitettiin Fimean koordinoimassa projektissa yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran ja Aluehallintovirastojen kanssa.
Oppaan tavoitteena on tukea kaikkia lääkehoitoa toteuttavia yksiköitä turvallisen lääkehoidon varmistamisessa. Oppaan liitteenä on lääkehoitosuunnitelman mallipohja.
Tällä sivustolla julkaistavat oppaan käyttöä tukevat materiaalit ja usein kysytyt kysymykset on toteutettu yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Valviran, Aluehallintovirastojen sekä Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksen kanssa.
Tunnetko Turvallinen lääkehoito -oppaan? -video 1
video 1 suomi, englanninkielinen tekstitys
Är du redan bekant med Handboken Säker läkemedelsbehandling? video 1
video 1 ruotsi, ruotsinkielinen tekstitys
Lääkitysturvallisuus -video 2
video 2 suomi, suomenkielinen tekstitys
video 2 suomi, ruotsinkielinen tekstitys
video 2 suomi, englanninkielinen tekstitys
Lääkehoidon riskeihin voi varautua -video 3
video 3 suomi, suomenkielinen tekstitys
video 3 suomi, ruotsinkielinen tekstitys
video 3 suomi, englanninkielinen tekstitys
Lääkehoidon osaaminen -video 4
video 4 suomi, suomenkielinen tekstitys
video 4 suomi, ruotsinkielinen tekstitys
video 4 suomi, englanninkielinen tekstitys
Infograafi
Lääkehoitosuunnitelman jalkauttamisen tarkistuslista (pdf)
Turvallisen lääkehoidon opas tutuksi -webinaaritallenne 16.3.2021
Webinaari farmasian ammattilaisille 9.11.2021
Yhteistyön merkitys turvallisen lääkehoidon toteutumisessa (pdf)
Leena Reinikainen, kehittämissuunnittelija, Fimea
Webinaari lääkäreille 27.10.2021
Lääkäri ja turvallinen lääkehoito (pdf)
Kirsti Tolonen, ylilääkäri, Valvira
Turvallinen lääkehoito-opas (pdf)
Emilia Laukkanen, projektikoordinaattori, projektipäällikkö, Fimea
Turvallinen lääkehoito - Fimean rooli lääkehoidon valvonnassa ja ohjauksessa (pdf)
Eija Särkkä, yliproviisori, Fimea
Usein kysytyt kysymykset aihepiireittäin:
-
3.1.2022
Kuka saa toteuttaa lääkehoitoa?
Sosiaali- ja terveydenhuollossa lääkehoitoa toteuttavat ensisijaisesti lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Työnantaja kuitenkin vastaa siitä, että lääkehoitoa toteuttavilla työntekijöillä on riittävä koulutus ja osaaminen suhteessa yksikössä toteutettavaan lääkehoitoon, joten työnantaja myös tekee päätöksen siitä, kuka lääkehoitoa saa toteuttaa ja missä laajuudessa, sekä miten lääkehoidon osaaminen varmistetaan. Lääkehoitoa ei voi toteuttaa, jos ei ole saanut siihen koulutusta eikä perehdytystä, eikä osaamista ole varmistettu. Turvallinen lääkehoito -opas sisältää suosituksia lääkehoidon toteuttamisesta ammattiryhmittäin. Suosituksia voidaan kuitenkin joskus joutua soveltamaan, silloin kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta.
Lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät tehtävät ja vastuut kuvataan yksikön lääkehoitosuunnitelmassa.
Miksi valmiiksi jaettujen lääkkeiden antaminen edellyttää lääkehoidon koulutusta?
Lääkehoito, mukaan lukien lääkkeiden antaminen, on muutakin kuin vain oikeiden lääkkeiden antamista oikealle asiakkaalle oikeaan aikaan. Lääkkeet antavan työntekijän tulee edellä mainittujen lisäksi varmistua esimerkiksi siitä, että antotapa ja antoreitti ovat oikeat. Tämän lisäksi on tärkeää tietää annettaviin lääkkeisiin liittyvät erityispiirteet, kuten se, voiko lääkkeen pureskella tai murskata. Olennaista on myös se, että lääkehoitoa toteuttava työntekijä ymmärtää esimerkiksi eri lääkeaineiden vaikutuksia ja pystyy arvioimaan lääkkeiden vaikutusta asiakkaalla. Potilas- ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on keskeistä, että lääkehoitoa toteuttava työntekijä osaa tarvittaessa toimia mahdollisissa komplikaatiotilanteissa, mikäli lääkeaine aiheuttaa asiakkaalle haittavaikutuksia tai muita reaktioita.
Voivatko lähihoitajat toteuttaa suonensisäistä lääkehoitoa?
Lähihoitaja saa koulutuksensa perusteella jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiksi annoksiksi ja antaa lääkkeitä (muita kuin pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja huumausainelääkkeitä) luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina ilman erillistä lupaa.
Vaativan lääkehoidon toteuttamiseksi (esim. injektioiden antaminen ihon alle (s.c.) ja lihakseen (i.m.), pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan ja huumausaine lääkehoidon toteuttaminen, lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtaminen) lähihoitaja tarvitsee kirjallisen lääkeluvan. Ennen lääkeluvan myöntämistä tulee lähihoitajan osaaminen varmistaa sekä tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta.
Työnantajan tehtävänä on selvittää lähihoitajan saama lääkehoidon koulutus ja sen perusteella arvioida, miltä osin lähihoitaja voi osallistua lääkehoidon toteuttamiseen. Ensihoidossa työskentelevä lähihoitaja voi saada luvan myös suonensisäisen nestehoidon aloittamiseen ja hätätilanteissa suonensisäisen lääkityksen antamiseen.
Voivatko lähihoitajat antaa huumausainelääkkeitä?
Työnantajan tehtävänä on selvittää lähihoitajan saama lääkehoidon koulutus ja sen perusteella arvioida, miltä osin lähihoitaja voi osallistua lääkehoidon toteuttamiseen. Vaativan lääkehoidon toteuttamiseksi (esim. injektioiden antaminen ihon alle (s.c.) ja lihakseen (i.m.), pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan ja huumausaine lääkehoidon toteuttaminen, lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtaminen) lähihoitaja tarvitsee kirjallisen lääkeluvan. Ennen lääkeluvan myöntämistä tulee lähihoitajan osaaminen varmistaa sekä tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta.
Lähihoitajat voivat antaa huumausainelääkkeitä luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina. Lähihoitajat eivät anna huumausainelääkkeitä injektiona muutoin kuin poikkeustilanteissa, kuten esimerkiksi saattohoidossa ja ensihoidon hätätilanteissa.
Millaista lääkehoitoa sosionomi saa toteuttaa?
Sosionomin (AMK) tutkintoon ei välttämättä sisälly lääkehoidon opintoja, joten oikeudet lääkehoidon toteuttamiseen arvioidaan aina yksilöllisesti ja määritellään kirjallisessa lääkeluvassa. Sosionomi voi lääkehoidon opinnot suoritettuaan (vähintään lähihoitajan osaamisvaatimuksia vastaavan määrän) ja kirjallisen luvan saatuaan esimerkiksi jakaa lääkkeitä asiakas- ja potilaskohtaisiin annoksiin ja antaa lääkkeitä luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina, kun osaaminen on varmistettu. Sosionomit tarvitsevat lääkehoidon opinnot suoritettuaan ja osaamisen varmistamisen jälkeen kirjallisen luvan myös vaativamman lääkehoidon toteuttamiseen (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet). Luvat myöntää toimintayksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri tai hänen valtuuttamansa lääkehoidosta vastaava lääkäri.
Sosionomi, jonka tutkintoon ei ole sisältynyt vähintään lähihoitajan osaamisvaatimuksia lääkehoidon koulutusta, voi riittävän lääkehoidon koulutuksen suoritettuaan, osaamisen varmistamisen jälkeen ja kirjallisen lääkeluvan saatuaan antaa valmiiksi annosteltuja lääkkeitä luonnollista tietä. Lääkehoitolupa voi olla asiakas/potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.
Lääkehoidon toteuttaminen sijaisuuksissa
Voiko lähihoitajaopiskelija antaa potilaille ja asiakkaille valmiiksi jaettuja pkv- ja huumausainelääkkeitä toimiessaan tilapäisesti lähihoitajan tehtävässä?
Lainsäädännössä ei ole spesifejä vaatimuksia sille, kuka voi toimia tilapäisesti lähihoitajan tehtävässä. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko lähihoitajaopiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Lähihoitajan tehtävässä toimivalle lähihoitajaopiskelijalle on suositeltavaa nimetä kirjallisesti ohjaaja, joka on tosiasiallisesti opiskelijan tavoitettavissa.
Lähihoitajaopiskelija voi lähihoitajan tehtävässä tilapäisesti toimiessaan antaa asiakkaalle/ potilaalle valmiiksi annosteltuja, luonnollista tietä annettavia lääkkeitä, sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkehoitoluvan, jos se on yksikön toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Työnantaja määrittää opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa huomioiden opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. Työnantajan on varmistuttava opiskelijan lääkehoidon osaamisesta ja järjestettävä opiskelijalle riittävä lääkehoidon perehdytys. Opiskelijat tarvitsevat aina lääkärin myöntämän kirjallisen lääkehoitoluvan, ennen kuin voivat toteuttaa mitään lääkehoitoa itsenäisesti. On suositeltavaa, että lähihoitajaopiskelija on suorittanut kaikki tutkintoon sisältyvät lääkehoidon opinnot ennen kuin ryhtyy toteuttamaan lääkehoitoa itsenäisesti.
Pkv- ja huumausainelääkehoito on vaativaa lääkehoitoa, joka edellyttää lähihoitajiltakin, joiden peruskoulutukseen sisältyy lääkehoito, lisäkoulutusta osaamisen varmistamiseksi. Mikäli toiminnan järjestämisen kannalta on välttämätöntä, työnantaja voi myöntää tilapäisesti lähihoitajan tehtävässä toimivalle lähihoitajaopiskelijalle luvan antaa valmiiksi jaettuja pkv- ja huumausainelääkkeitä luonnollista tietä, kun opiskelijalla on siihen riittävä koulutus ja valmiudet, kun opiskelija on saanut riittävän lääkehoidon perehdytyksen, ja kun työnantaja on varmistunut opiskelijan osaamisesta ja opiskelijalla on lääkärin myöntämä kirjallinen lupa ko. lääkehoidon toteuttamiseen. Lupa on asiakas-, potilas- tai lääkekohtainen. Samat periaatteet koskevat kaikkia lähihoitajaopiskelijoita, koulutusmuodosta riippumatta.
Voiko sairaanhoitajaopiskelija antaa potilaille ja asiakkaille valmiiksi jaettuja pkv- ja huumausainelääkkeitä toimiessaan tilapäisesti sairaanhoitajan tehtävässä?
Laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön (kuten sairaanhoitajan) tehtävässä voi tilapäisesti toimia ko. ammattihenkilöksi opiskeleva, kun opinnoista on suoritettu kaksi kolmasosaa eikä opintojen aloittamisesta ole kulunut yli 10 vuotta. Opiskelijan on myös oltava kirjoilla oppilaitoksessa. Laillistetuksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi opiskelevalle on nimettävä kirjallisesti ohjaaja, joka on oikeutettu itsenäisesti harjoittamaan kyseistä ammattia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilönä ja jolla on riittävä käytännön kokemus.
Työnantaja määrittää opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa huomioiden opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. Työnantajan on varmistuttava opiskelijan lääkehoidon osaamisesta ja järjestettävä opiskelijalle riittävä lääkehoidon perehdytys. Opiskelijat tarvitsevat aina lääkärin myöntämän kirjallisen lääkehoitoluvan, ennen kuin voivat toteuttaa mitään lääkehoitoa itsenäisesti. On suositeltavaa, että opiskelija on suorittanut hyväksytysti kaikki tutkintoon sisältyvät lääkehoidon opinnot ennen kuin ryhtyy toteuttamaan lääkehoitoa itsenäisesti.
Työnantaja voi myöntää tilapäisesti sairaanhoitajan tehtävässä toimivalle sairaanhoitajaopiskelijalle luvan antaa valmiiksi jaettuja pkv- ja huumausainelääkkeitä luonnollista tietä, kun opiskelijalla on siihen riittävä koulutus ja valmiudet, kun opiskelija on saanut riittävän lääkehoidon perehdytyksen, ja kun työnantaja on varmistunut opiskelijan osaamisesta ja opiskelijalla on lääkärin myöntämä kirjallinen lupa ko. lääkehoidon toteuttamiseen.
Voiko lähihoitajaopiskelija antaa sc. -injektioita, kuten insuliinia, asiakkaalle tai potilaalle?
Lainsäädännössä ei ole spesifejä vaatimuksia sille, kuka voi toimia tilapäisesti lähihoitajan tehtävässä. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko lähihoitajaopiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Lähihoitajan tehtävässä toimivalle lähihoitajaopiskelijalle on suositeltavaa nimetä kirjallisesti ohjaaja, joka on tosiasiallisesti opiskelijan tavoitettavissa. Työnantaja määrittää opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa huomioiden opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. Työnantajan on varmistuttava opiskelijan lääkehoidon osaamisesta ja järjestettävä opiskelijalle riittävä lääkehoidon perehdytys. Opiskelijat tarvitsevat aina lääkärin myöntämän kirjallisen lääkehoitoluvan, ennen kuin voivat toteuttaa mitään lääkehoitoa itsenäisesti. On suositeltavaa, että opiskelija on suorittanut kaikki tutkintoon sisältyvät lääkehoidon opinnot ennen kuin ryhtyy toteuttamaan lääkehoitoa itsenäisesti.
Injektioiden antaminen on vaativaa lääkehoitoa, joka edellyttää lähihoitajiltakin, joiden peruskoulutukseen sisältyy lääkehoito, lisäkoulutusta osaamisen varmistamiseksi. Mikäli toiminnan järjestämisen kannalta on välttämätöntä, työnantaja voi myöntää tilapäisesti lähihoitajan tehtävässä toimivalle lähihoitajaopiskelijalle luvan antaa erikseen määriteltyjä sc. -injektioita, kun opiskelijalla on siihen riittävä koulutus ja valmiudet, kun opiskelija on saanut riittävän lääkehoidon perehdytyksen, ja kun työnantaja on varmistunut opiskelijan osaamisesta ja opiskelijalla on lääkärin myöntämä kirjallinen lupa ko. lääkehoidon toteuttamiseen. Lupa on asiakas-, potilas- tai lääkekohtainen. Samat periaatteet koskevat kaikkia lähihoitajaopiskelijoita, koulutusmuodosta riippumatta.
Voiko fysioterapeutti tai toimintaterapeutti toimia kotihoidossa lähihoitajan sijaisena ja toteuttaa lääkehoitoa?
Lähihoitajan tehtävässä voi toimia muutkin kuin lähihoitajan ammattiin opiskelevat henkilöt. Palkatessaan henkilön nimikesuojatun ammattihenkilön tehtäviin työnantaja vastaa siitä, että valitulla henkilöllä on edellytykset toimia kyseisissä tehtävissä. Muut kuin lähihoitajan koulutuksen saaneet henkilöt eivät kuitenkaan voi käyttää lähihoitajan nimikettä.
Fysioterapeutti tai toimintaterapeutti voi toimia lähihoitajan tehtävissä ja toteuttaa lääkehoitoa, mikäli työnantaja on arvioinut, että hänellä on siihen riittävä koulutus ja osaaminen. He tarvitsevat tutkinnossa saamansa koulutuksen lisäksi täydennyskoulutusta voidakseen toteuttaa lääkehoitoa. Työnantaja määrittelee, millaista lääkehoitoa fysioterapeutti tai toimintaterapeutti voi lähihoitajan tehtävässä toimiessaan toteuttaa lisäkoulutuksen, osaamisen varmistamisen ja lääkeluvan saatuaan. Lääkehoitolupa voi asiakas/potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.
Voiko sairaanhoitaja- tai lähihoitajaopiskelija toteuttaa lääkehoitoa itsenäisesti toimiessaan tilapäisesti sosiaali-/terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä?
Tilapäisesti laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä toimiessaan tulee sairaanhoitajaopiskelijan toimia laillistetun ammattihenkilön (sairaanhoitaja) ohjauksen ja valvonnan alaisuudessa. Opiskelijalle kirjallisesti nimetyn ohjaajan tulee toimia samassa yksikössä siten, että hän tosiasiallisesti pystyy ohjaamaan ja valvomaan opiskelijan toimintaa. Sairaanhoitajaopiskelija voi toimiessaan tilapäisesti sairaanhoitajan tehtävässä toteuttaa lääkehoitoa työyksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkeluvan. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko opiskelijalla riittävät edellytykset sijaisuuden hoitamiseen.
Lähihoitajaopiskelijalle ei ammattihenkilölaissa ole edellytetty nimettävän ohjaajaa, mutta lähihoitajaopiskelijalla tulee kuitenkin olla mahdollisuus saada tarvittaessa välittömästi ohjausta terveydenhuollon ammattihenkilöltä voidakseen suoriutua työtehtävistään. Työnantajan vastuulla on arvioida, onko opiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Lähihoitajaopiskelija voi lähihoitajan tehtävässä tilapäisesti toimiessaan antaa asiakkaalle/ potilaalle valmiiksi annosteltuja, luonnollista tietä annettavia lääkkeitä, sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkehoitoluvan, jos se on yksikön toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista.
Voiko sairaanhoitajaopiskelija toteuttaa suonensisäistä lääke- ja nestehoitoa toimiessaan sairaanhoitajan sijaisuudessa?
Työnantaja määrittää opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa huomioiden opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuuden. On kuitenkin suositeltavaa, että sairaanhoitajaopiskelija ei sijaisuudessa toimiessaankaan toteuta suonensisäistä lääke- ja nestehoitoa täysin itsenäisesti.
Muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten toteuttama lääkehoito
Millaista lääkehoitoa voi toteuttaa, jos ei ole sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö?
Sosiaali- ja terveydenhuollossa lääkehoitoa toteuttavat pääsääntöisesti lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Lähtökohtana tulee siis pitää sitä, että muut kuin lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät toteuta lääkehoitoa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. On hyvä muistaa, että myös valmiiksi jaettujen lääkkeiden antaminen on lääkehoidon toteuttamista.
Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että yksikön toiminnan kannalta muiden kuin lääkehoitoon koulutettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden osallistuminen lääkehoitoon olisi välttämätöntä, tulee heidät kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, heidän lääkehoidon osaamisensa tulee varmistaa ja heillä tulee olla lääkärin myöntämä kirjallinen lääkehoitolupa. Lääkehoitolupa on asiakas- tai lääkekohtainen, ei antoreittikohtainen. He voivat luvan saatuaan antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä, mutta ei pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia- tai huumausainelääkkeitä. Ilman lääkehoidon koulutusta lääkehoitoa ei voi toteuttaa. Muut kuin lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät voi itsenäisesti vastata asiakkaan lääkehoidosta.
Voiko hoiva-avustaja toteuttaa lääkehoitoa?
Sosiaali- ja terveydenhuollonyksiköissä lääkehoitoa toteuttavat ensisijaisesti lääkehoitoon koulutetut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt yksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla.
Hoiva-avustaja ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö, ja lähtökohtana tulee pitää, että hoiva-avustajat eivät osallistu lääkehoidon toteuttamiseen. Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että yksikön toiminnan kannalta hoiva-avustajien osallistuminen lääkehoitoon olisi välttämätöntä, tulee hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa tulee varmistaa ja hänellä tulee olla kirjallinen lääkehoitolupa. Lääkehoitolupa on asiakas- tai lääkekohtainen. Hoiva-avustaja voi antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä, mutta ei pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia- tai huumausainelääkkeitä. Hoiva-avustaja ei voi itsenäisesti vastata asiakkaan lääkehoidosta.
Voiko vartija toteuttaa lääkehoitoa vankilassa?
Vankiloissa vartijat antavat useimmiten dosettiin valmiiksi jaetut lääkkeet vangille. Vartijoilla ei ole oikeutta saada potilaan terveys- tai lääkitystietoja, jos vanki ei anna siihen suostumusta. Suositeltavaa on, että Vankiterveydenhuolto pyytää suostumuksen vangilta, sillä lääkkeiden antajan tulee pääsääntöisesti varmistua antamiensa lääkkeiden oikeellisuudesta.
Mikäli vanki ei anna suostumusta, on vangille silti turvattava lääkkeiden saanti. Tällöin vartija antaa lääkkeen, mutta lääkelista on dosetissa käännetty niin, että vartija ei näe mitä lääkkeitä annetaan.
Kuka voi toteuttaa opioidikorvaushoitoa vankilassa?
Vankiterveydenhuollossa sairaanhoitaja vastaa ensisijaisesti opioidikorvaushoidon toteuttamisesta, ja optimaalisessa tilanteessa vartijat eivät toteuta korvaushoitoa. Vartijat voivat kuitenkin tarvittaessa antaa korvaushoitolääkkeitä esimerkiksi viikonloppuisin, kun poliklinikka ei ole auki. Heillä pitää olla tällöin riittävä lääkehoidon koulutus ja työnantajan tarjoama lisäkoulutus korvaushoitolääkkeiden antamiseen. Suositeltavaa on, että opioidikorvaushoitolääkkeiden antaminen olisi keskitetty tietyille vartijoille.
Rokotteiden käyttökuntoon saattaminen ja antaminen
Kuka voi saattaa rokotteen käyttökuntoon?
Siitä, millaisen koulutuksen ja perehdytyksen saanut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö voi terveydenhuollon toimintayksikössä tehdä lääkkeiden käyttökuntoon saattamista, päätetään siis toimintayksikön sisäisesti. Rokotteita käyttökuntoon saattavan henkilön ei kuitenkaan tarvitse olla rokottamiseen oikeutettu henkilö.
Fimean määräys 6/2011 (www.finlex.fi)
Fimean määräys 6/2012 (www.finlex.fi)
-
3.1.2022
Kuka allekirjoittaa kirjallisen lääkehoitoluvan?
Kirjallisen lääkehoitoluvan allekirjoittaa aina lääkäri.
Miten valvovat viranomaiset voivat varmistaa sen, että työntekijöiden lääkehoidon osaaminen on varmistettu asianmukaisella tavalla?
Lääkehoidon osaaminen varmistetaan toiminta- tai työyksikön lääkehoitosuunnitelmassa kuvatulla tavalla. Esimies dokumentoi osaamisen varmistamisen toimenpiteet, ja pyydettäessä esittää tiedot valvovalle viranomaiselle.
Miten osaamisen varmistaminen ja lääkelupien voimassaolo dokumentoidaan?
Esimies dokumentoi osaamisen varmistamisen ja lääkelupien voimassaolon. Ajantasainen lista lääkeluvallisista henkilöistä ja heidän lupiensa laajuudesta tulee kuitenkin olla yksikössä nähtävillä muillakin kuin esimiehellä. Hyvä käytäntö on säilyttää lista esimerkiksi lääkehuoneessa. Pyydettäessä esimiehen on toimitettava tiedot valvovalle viranomaiselle.
Onko työnantaja velvollinen osoittamaan lääkehoidon tehtäviä työntekijälle, jolla on lääkehoidon koulutus ja jonka lääkehoidon osaaminen on varmistettu?
Työnantajalla on oikeus määritellä, miltä osin kukin ammattiryhmä tai yksittäinen työntekijä voi toteuttaa lääkehoitoa toiminta- tai työyksikössä.
Voiko työnantaja edellyttää, että lähihoitajan sijaisena toimivalla työntekijällä on suoritettuna jokin tietty määrä opintopisteitä?
Työnantaja voi määritellä sijaisuuksiin liittyvät pätevyysvaatimukset.
-
1.6.2021
Kuka vastaa lääkehoidon turvallisuudesta työyksikössä?
Johto ja työnantaja vastaavat turvallisen lääkehoidon edellytyksistä työyksiköissä. Työnantaja vastaa siitä, että työntekijöillä on tehtäviensä suorittamiseen tarvittava osaaminen sekä siitä, että lääkehoito on potilaille turvallista. Sen vuoksi työnantajan tulee huolehtia siitä, että työyksiköissä on kaikkina aikoina riittävästi lääkehoitoon koulutettua, osaavaa henkilökuntaa ja siitä, että lääkehoitoa toteuttavilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla ja muilla työntekijöillä on siihen riittävä koulutus, perehdytys ja osaaminen. Lääkkeen antaja vastaa kuitenkin antamansa lääkkeen oikeellisuudesta.
Täytyykö sosiaalihuollossa olla lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta vastaava sairaanhoitaja?
Sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköissä tulee olla nimettynä sairaanhoitaja, joka vastaa lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta. Lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta vastaavan sairaanhoitajan tulee työskennellä työyksikössä siten, että hän voi puuttua epäkohtiin niitä havaitessaan. Sosiaalihuollossa on kuitenkin yksiköitä, joiden asiakkaiden palvelujen tarve ei edellytä kokoaikaista sairaanhoitajaa yksikköön, esimerkiksi lastensuojelussa ja kehitysvammaisten palveluissa. Yksikössä tulee olla kuitenkin nimettynä sairaanhoitaja, joka vastaa yksikön lääkehoidon käytännön kokonaisuudesta ja joka tosiasiassa käy yksikössä arvioimassa lääkehoidon asianmukaisuutta, ottaa näyttöjä vastaan ja niin edelleen. Jos sairaanhoitajaa ei ole yksikön omassa henkilökunnassa, voidaan työnjaosta sopia palvelujen tuottajan muiden yksiköiden sairaanhoitajien kanssa tai tehdä yhteistyötä kunnan terveyskeskuksen kanssa. Yhteistyö yksityisten terveydenhuollon toimijoiden kanssa on myös mahdollista.
Minkä vuoksi toimintayksikköön toimitetussa lääkevalmisteessa ei ole suomenkielistä käyttöohjetta?
Kysymyksessä on todennäköisimmin erityisluvallinen lääkevalmiste, eli lääke, jolla ei ole myyntilupaa Suomessa, eikä näin ollen suomenkielistä pakkausselostettakaan. Fimea voi hakemuksesta myöntää Suomessa myyntiluvattomalle lääkevalmisteelle erityisluvan, jos sen käyttö potilailla on lääketieteellisesti perusteltua.
Miksi potilaalla on tunne, että lääkehoidon kokonaisuudesta ei vastaa kukaan (esim. siitä, että käytössä olevat lääkkeet sopivat yhdessä käytettäväksi)? Miksi eri hoitavat tahot eivät tee yhteistyötä, joka olisi tärkeää potilasturvallisuuden näkökulmasta?
Yksittäisen potilaan lääkehoidon kokonaisuudesta vastaa aina hoitava lääkäri. Aina lääkettä määrätessään lääkärin on varmistuttava siitä, että uusi lääke sopii muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa yhdessä käytettäväksi. Myös apteekissa lääkettä toimitettaessa tarkistetaan niiden lääkkeiden yhteensopivuus, joita sillä kerralla on apteekista ostamassa.
Haasteena on, että nykytilanteessa tieto potilaalla tosiasiallisesti käytössä olevista lääkkeistä ei siirry tietojärjestelmissä organisaatiosta toiseen tai välttämättä edes yksiköstä/osastosta toiseen esimerkiksi sairaalan sisällä. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä Kanta-palveluihin rakennetaan parhaillaan Valtakunnallista lääkityslistaa, joka mahdollistaa tietojen siirtymisen. Tämän toteutuminen vie kuitenkin muutaman vuoden.
Varsinkin monilääkityillä ja monisairailla voi olla hyvä tarkastella lääkehoidon kokonaisuutta erillisen palvelun avulla. Lääkehoidon arvioinnissa varmistetaan, että kaikki lääkkeet ovat tarpeellisia ja että niitä voidaan käyttää yhdessä. Myös mahdolliset lääkehoidon ongelmat selvitetään ja niihin etsitään ratkaisu. Lääkehoidon arviointia voi pyytää lääkäriltä. Palvelua voi myös ostaa apteekista.
Potilaana kannattaa itse olla aktiivinen. Ensinnäkin potilaan kannattaa itse ylläpitää lääkityslistaa kaikista niistä resepti- ja itsehoitolääkkeistä, joita tosiasiallisesti käyttää. Lääkityslistaan kannattaa myös kirjata käytössä olevat ravintolisät (nk. luontaistuotteet) ja rohdosvalmisteet, sillä myös niillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Toisekseen potilaan kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, jos jokin asia huolestuttaa. Kysyä voi niin lääkäriltä, hoitajilta kuin apteekin farmaseutiltakin.
Lisätietoja:
-
1.6.2021
Täytyykö lääkehoitosuunnitelma laatia aina kaikille kolmelle tasolle: organisaatio-, toimintayksikkö- ja työyksikkötasolle?
Se, millä tasoilla lääkehoitosuunnitelma laaditaan, riippuu organisaatiosta. Tärkeää kuitenkin on, että organisaatiossa tai vähintäänkin toimintayksikössä on olemassa ohjausasiakirja, jossa määritellään lääkehoitoon liittyvät yhteiset käytännöt, ja lisäksi työyksikkökohtainen lääkehoitosuunnitelma, jossa on huomioitu yksikössä toteutettavan lääkehoidon erityispiirteet ja riskit. Mikäli kyseessä on pieni yksikkö, yksi lääkehoitosuunnitelma riittää.
Kuka allekirjoittaa lääkehoitosuunnitelman?
Lääkehoitosuunnitelman hyväksyy toimintayksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri tai hänen valtuuttamansa lääkehoidosta vastaava lääkäri. Jos yksikössä ei toiminnan luonteesta johtuen ole lääkehoidosta vastaavaa lääkäriä, eikä lääkehoidon toteutus ole yksikössä jokapäiväistä tai vaativaa (toisin sanoen lääkkeet annetaan luonnollista tietä ja lääkevalikoimaan ei kuulu huumausainelääkkeitä), voi lääkehoitosuunnitelman hyväksyä muu yksikön lääkehoidosta vastaava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka tutkintoon on sisältynyt lääkehoidon opinnot (esimerkiksi laillistettu sairaanhoitaja) ja jolla on riittävä osaaminen lääkitysturvallisuudesta.
Jos yksikön toiminnan luonteesta johtuen lääkehoitosuunnitelman allekirjoittaa lääkehoidosta vastaava sairaanhoitaja, kuinka hänen lääkitysturvallisuuden osaaminen varmistetaan?
Mikäli lääkehoitosuunnitelman allekirjoittaa laillistettu sairaanhoitaja, tulee hänellä olla riittävä lääkehoidon osaaminen ja sen lisäksi riittävä osaaminen lääkitysturvallisuudesta. Tässäkin tilanteessa työnantaja määrittelee sen, kuinka osaaminen varmistetaan. Lääkehoidon osaamisen varmistamisen lisäksi työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että lääkehoitosuunnitelman hyväksyvä sairaanhoitaja saa tarvittavan lisäkoulutuksen lääkitysturvallisuuden osaamisen näkökulmasta.
Onko lääkehoitosuunnitelma tehtävä Turvallinen lääkehoito -oppaan mallipohjaan?
Lääkehoitosuunnitelman mallipohja on laadittu viranomaisyhteistyönä avuksi ja tueksi yksikkökohtaisen lääkehoitosuunnitelman laadintaan. Mallipohjaa voi hyödyntää soveltuvin osin ja siihen voi halutessaan lisätä oman yksikön näkökulmasta tärkeitä asioita. Jokainen yksikkö voi halutessaan käyttää myös omaa, hyväksi havaittua lääkehoitosuunnitelman pohjaa.
-
3.1.2022
Seurataanko huumausainelääkkeiden kulutusta myös silloin, kun lääkkeet säilytetään asiakkaan kotona?
Kotisairaanhoidossa asiakkaiden kotona säilytettävistä huumausainelääkkeistä ei yleensä tehdä kulutuksenseurantakortteja. Tämä siksi, että lääkkeet eivät ole kokonaan palveluntuottajan eli kotisairaanhoidon hallinnassa. Ainoastaan niitä huumausainelääkkeistä, jotka säilytetään kotisairaanhoidon toimistolla kulutuksenseurantaa voidaan tehdä. Jos lääkkeet asiakkaan kotonakin säilytetään sellaisessa lukittavassa tilassa, johon avain on vain kotisairaanhoidolla, voi kulutuksenseurantaa toteuttaa.
Täytyykö huumausainelääkkeet jakaa aina juuri ennen asiakkaalle tai potilaalle antamista?
Lähtökohtaisesti huumausainelääkkeitä ei jaeta etukäteen, vaan terveydenhuollon ammattihenkilö annostelee huumausainelääkkeet vasta juuri ennen niiden antamista asiakkaalle tai potilaalle. Asiakkaan lääkehoidon toteutumisen varmistamiseksi sosiaalihuollon asumisyksikössä myös silloin, kun yksikössä ei ole terveydenhuollon ammattihenkilöä (esimerkiksi ilta- tai yövuorot), terveydenhuollon ammattihenkilö voi jakaa huumausainelääkkeet valmiiksi, ja lääkehoitoon koulutettu sosiaalihuollon ammattihenkilö voi antaa ne asiakkaalle.
Huumausainelääkkeitä voidaan jakaa myös annosjakelussa, joten ne tulevat asiakkaan kotiin etukäteen jaettuina. Silloin annosjakelupusseja voi säilyttää asiakkaan kotona lukittavassa kaapissa. Asiakas voi myös osittain huolehtia itse dosettiin valmiiksi jaettujen lääkkeiden ottamisesta, jolloin huumausainelääkkeiden jakaminen etukäteen voi olla turvallisuuden näkökulmasta jopa suositeltavampaa kuin se, että asiakas ottaisi ne itse pakkauksesta.
Kaksoistarkastuksen toteutumisesta huolehtiminen on erityisen tärkeää aina, kun käsitellään huumausainelääkkeitä.
Miksi lääkkeiden säilytyslämpötilaa seurataan myös silloin, kun lääkkeet säilytetään asiakkaan kotona?
Säännöllinen säilytyslämpötilan seuranta ja mahdollisten poikkeamien arviointi ovat osa turvallisen lääkehoidon toteuttamista. Lääkkeille on myyntiluvassa määritelty oikea säilytyslämpötila, ja lääkkeen valmistaja takaa lääkkeen säilyvyyden juuri näissä olosuhteissa. Jos säilytyslämpötila on liian matala tai liian korkea, voivat lääkkeen ominaisuudet muuttua, mistä taas voi aiheutua jopa haittavaikutuksia käyttäjälle.
Huumausaineet ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat (pkv) -lääkkeet
Mitä ovat huumausainelääkkeet?
Huumausainelääkkeellä tarkoitetaan varsinaista huumausainetta sisältävää lääkevalmistetta. Varsinaisiksi huumausaineiksi luettavat lääkeaineet on luetteloitu Valtioneuvoston asetuksen (543/2008) liitteissä huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista. Tällaisia lääkeaineita ovat esimerkiksi morfiini, oksikodoni ja fentanyyli sekä ADHD:n hoidossa käytettävät psykostimulantit.
Huumausainelääkkeet tulee varastoida lukitussa tilassa erillään muista lääkkeistä. Lääketilauksella toimitetuista huumausainelääkkeistä on pidettävä pakkauskohtaista kulutuskirjanpitoa.
Mitä ovat Pkv- eli pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet?
Pääasiassa keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin (pkv-lääkkeisiin) kuuluvat esimerkiksi bentsodiatsepiinit, kodeiini, tramadoli, buprenorfiini ja ketamiini.
Pkv-lääkkeisiin, kuten huumausainelääkkeisiinkin, liittyy kohonnut väärinkäytön riski. Väärinkäytön ehkäisemiseksi myös pkv-lääkkeiden varastointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Mitä ovat kolmiolääkkeet?
Kolmiolääkkeillä tarkoitetaan lääkevalmisteita, joiden pakkauksissa on punainen kolmiomerkintä varoituksena siitä, että lääke saattaa vaikuttaa suorituskykyyn liikenteessä. Tämä merkintä on huumausainelääkkeissä ja pkv-lääkkeissä mutta sitä käytetään myös muissa lääkevalmisteissa, kuten esimerkiksi epilepsialääkkeissä, migreenin täsmälääkkeissä ja vanhemmissa antihistamiinivalmisteissa.
Voiko huumausainelääkkeet jakaa valmiiksi lääkelaseihin tai dosetteihin?
Huumausainelääkkeitä ei lähtökohtaisesti jaeta valmiiksi lääkelaseihin tai dosetteihin, vaan terveydenhuollon ammattihenkilö annostelee ne juuri ennen asiakkaalle tai potilaalle antamista. Joissakin tapauksissa, asiakkaan/potilaan lääkehoidon toteuttamisen varmistamiseksi myös silloin, kun yksikössä ei ole terveydenhuollon ammattihenkilöä, esimerkiksi viikonloppuisin, iltaisin tai öisin, voi terveydenhuollon ammattihenkilö jakaa lääkkeen valmiiksi ja lääkehoidon koulutuksen saanut sosiaalihuollon ammattihenkilö voi antaa lääkkeen potilaalle tai asiakkaalle.
Missä tilanteissa huumausainelääkkeiden kulutuksen seuranta on pakollista? Kuka hyväksyy huumausainelääkkeiden kulutuksen seurantalomakkeet?
Kulutuskirjanpito on pakollista silloin, kun lääkkeet on toimitettu lääketilauksella. Kulutuskirjanpidon hyväksyy toiminta- tai työyksikön toiminnasta vastaava lääkäri tai hänen valtuuttamansa lääkäri.
Kulutuskirjanpitoa suositellaan vahvasti myös asukkaiden henkilökohtaisille lääkkeille silloin, kun henkilökunta vastaa lääkkeiden hankinnasta ja jakamisesta. Tämän kulutuskirjanpidon hyväksyy toiminta- tai työyksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri tai hänen valtuuttamansa lääkehoidosta vastaava lääkäri, mikäli yksikössä sellainen on. Yksiköissä, joissa ei ole lääkäriä, henkilökohtaisella lääkemääräyksellä hankittujen huumausainelääkkeiden kulutuskirjanpidon voi hyväksyä lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudesta vastaava sairaanhoitaja.
Kuinka annosjakelun kautta yksikköön tulleiden huumausainelääkkeiden kulutuksenseuranta toteutetaan?
Mikäli asiakas kuuluu annosjakelun piiriin ja annosjakeluyksikkö toimittaa hänelle myös huumausainelääkkeitä, annosjakeluyksikkö huolehtii kirjanpidosta huumausaineita koskevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Miten palveluasumisen asukkaiden tietosuoja toteutuu, jos huumausainelääkkeiden kulutuksen seurantalomakkeet hyväksyy eri lääkäri kuin lääkityksen määrännyt lääkäri?
Työnantajan tulee varmistua siitä, että kulutuskirjanpidon hyväksyminen ja asiakas-/potilastietojen käsittely on määritelty toimintayksikön toiminnasta vastaavan lääkärin työtehtäväksi.
Tuleeko pkv-lääkkeiden kulutusta seurattaessa täyttää seurantalomakkeelle potilaan tietoja (nimi/syntymäaika/jonkinlainen yksilöintitunniste)?
Pkv-lääkkeiden kirjanpito voidaan toteuttaa kuten huumausainelääkkeiden kirjanpito tai varastokirjanpitona.
Turvallinen lääkehoito Lue lisää:
Lue lisää:
- Turvallinen lääkehoito. Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen (VALTO)
- Säker läkemedelsbehandling. Handbok för upprättande av plan för läkemedelsbehandling (VALTO)
- Sosiaali- ja terveysministeriö
- Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira
- Aluehallintovirasto
- Lääkehoito ja lääkehuolto (STM)
- Lääkehoito (Valvira)
- Lääkehoito (Aluehallintovirasto)
- Infektiotaudit ja rokotukset (THL)
- Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus