Ovatko seuraeläinten puutiaislääkkeet riski ympäristölle?

Tutkimustieto puutiaislääkkeiden haitallisista ympäristövaikutuksista on lisääntynyt. Valmisteiden käyttäjillä on suuri vastuu haittojen vähentämisessä. Viranomaiset arvioivat parhaillaan, miten valmisteiden ympäristöriskejä voitaisiin hallita nykyistä paremmin.

Lemmikkien puutiaistartuntojen ehkäisy ulkoloislääkkeillä vähentää ihmisten ja lemmikkien riskiä sairastua puutiaisten välittämiin tauteihin. Tarjolla onkin runsas valikoima erilaisia valmisteita kuten tabletteja, iholle annosteltavia liuoksia, pantoja ja pistoksena annettavia valmisteita. Ulkoloislääkkeet voivat kuitenkin aiheuttaa ympäristöhaittoja, joita ei ole aiemmin tunnistettu.

Voimassa olevan lainsäädännön perusteella lemmikkieläimille tarkoitetuilta eläinlääkkeiltä vaaditaan vain suppea ympäristöriskien arviointi. On katsottu, että lemmikeille käytettävät lääkemäärät ovat niin pieniä, että niiden aiheuttamat riskit ovat vähäpätöisiä.

Lemmikkieläinten ja niille käytettävien lääkkeiden määrä on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, samoin tutkimustieto ulkoloislääkkeiden mahdollisista ympäristövaikutuksista. Viranomaiset pohtivat nyt tapoja vähentää näiden lääkkeiden ympäristöriskejä sekä tarvetta päivittää ympäristöriskien arviointia koskevaa lainsäädäntöä. Myös lemmikin omistajien ja eläinlääkkeiden käyttäjien on syytä kiinnittää huomiota markkinoilla olevien ulkoloislääkkeiden turvalliseen käyttöön.

Puutiaislääkkeet päätyvät ympäristöön montaa reittiä

Ilmaston lämpenemisen myötä Ixodes-suvun puutiaiset, puhekielessä punkit, ovat lisääntyneet voimakkaasti. Suomessa esiintyy kaksi ihmiselle haitallista lajia: tavallinen puutiainen ja taigapunkki eli Siperian puutiainen. Ihmisten lisäksi molempien isäntäeläimiä voivat olla luonnonvaraiset nisäkkäät ja linnut sekä lemmikki- ja kotieläimet.

Puutiaisten lisääntymisen myötä on lisääntynyt myös tarve torjua lemmikkien puutiaistartuntoja lääkkeillä. Ulkoloislääkkeillä on hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä tappava vaikutus. Puutiaisten lisäksi ne voivat vaikuttaa muihinkin luonnossa oleviin hyönteisiin, hämähäkkieläimiin ja muihin niveljalkaisiin ja sitä kautta ekosysteemiin.

Puutiaislääkkeiden vaikuttavat aineet kulkeutuvat ympäristöön useita reittejä pitkin ja päätyvät lopulta pintavesiin, pohjavesiin ja maaperään. Useimmat reitit johtavat pintavesiin, joissa pitoisuudet ovat todennäköisimpiä.

Vaikuttavia aineita voi päätyä ympäristöön esimerkiksi uivien koirien kautta, lääkityn koiran pesun yhteydessä tai pesuvesien mukana jätevesijärjestelmien kautta vesistöihin.

Vaikka lemmikkien ulosteiden ja virtsan kautta ympäristöön päätyy todennäköisesti vähemmän lääkeaineita kuin tuotantoeläimillä, määrät voivat silti olla huomattavia. Eri kulkeutumisreittejä maaperään tunnetaan edelleen huonosti. Esimerkiksi lääkityn lemmikkieläimen karvojen päätyminen lintujen pesämateriaaliin on mahdollinen riski ja voi johtaa linnunpoikasten kuolemiin.

Pakkausselosteen ohjeita tulee noudattaa

Kuten muidenkin lääkkeiden, myös lemmikkien puutiaislääkkeiden käytössä on huomioitava tehon lisäksi lääkkeen turvallinen käyttö paitsi lemmikin ja omistajan myös ympäristön kannalta.

Eläinlääkkeiden turvallisen käytön lähtökohta on, että niitä käytetään vain tarvittaessa ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Käyttö pitää suunnitella kunkin lemmikin yksilöllinen tilanne ja tartuntariski huomioiden.

Pakkausselosteen ohjeisiin tulee tutustua huolellisesti. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että ulkoloislääkkeiden pakkausselosteesta löytyy vain vähän ohjeita ympäristöhaittojen minimoimiseksi, koska tekstit perustuvat nykyisten vaatimusten mukaiseen suppeaan ympäristöriskien arviointiin.

Erityisesti on syytä muistaa, että puutiaispannoista kulkeutuu vaikuttavia aineita vesiin koiran uidessa. Tämä ei välttämättä heikennä pannan tehoa puutiaisia vastaan, mutta on haitallista vesistöjen pieneliöille. Panta on otettava pois ennen uimaretkeä, ja innokkaalle uimarille on parempi valita jokin muu lääkemuoto.

Suun kautta annettavat valmisteet poistuvat ulosteiden mukana, joten lääkityn koiran ulosteet on kerättävä luonnosta ja hävitettävä sekajätteinä. Ulosteista voi löytyä lääkejäämiä vielä senkin jälkeen, kun valmisteelle luvattu tehoaika on loppunut. Käytetyt puutiaispannat ja paikallisvaleluliuosten ampullit hävitetään apteekin kautta lääkejätteenä.

Turvallisuus on huomioitava jo valmisteen hankinnassa

Jotta voidaan varmistua käytetyn valmisteen tehosta ja turvallisuudesta, myös puutiaislääkkeet pitää hankkia vain luotettavista lähteistä: apteekeista, suomalaisten apteekkien laillisista verkkoapteekeista tai suoraan eläinlääkäreiltä.

Lue lisää puutiaislääkkeiden ympäristövaikutuksista Fimean asiantuntijoiden Eläinlääkärilehteen kirjoittamasta artikkelista.

Stella Attia
Eläinlääkäri

Minna Leppänen
Eläinlääkäri

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea